Maija Apunen

Avainsana: insinööri

  • Mobiilitekniikan historia

    Mobiilitekniikan historia

    Mobiilisti rintamalta maailmalle

    Mobiililaitteiden historia yltää pitkälle vuosikymmenten taakse. Miltei kaikki uudet keksinnöt ovat ensin kehitelty armeijakäyttöön, jonka jälkeen niitä vasta alkaa ilmestyä tavallisen kuluttajan saataville. Ensimmäiset matkapuhelimet olivatkin juuri sotakäyttöön kehiteltyjä. Jo ensimmäisen maailmansodan aikana oli mahdollista ottaa yhteys rintamalle kenttäpuhelimien avulla. Tätä langatonta kommunikointia käytettiin ahkerasti juuri käskyjen jakoon ja tiedonvaihtoon rintamalle. Muutama vuosikymmen eteenpäin mentäessä alkoi yleistyä autopuhelinten käyttö. Tällöinkin kyse oli äärimmäisen raskaasta laitteistosta, jota ei tuosta noin vain laiteta käsilaukun pohjalle ja lähdetä matkaan. (Washington Post, 2014)

    Varsinaisen kannettavan puhelimen kehityksen on katsottu alkavan Saksassa vuonna 1918, jolloin testattiin puhelinyhteyksiä armeijan junissa Berliinin ja Zossenin välillä. Myöhemmin, vuonna 1924 julkiset testit alkoivat junissa Berliinin ja Hampurin välillä. Lopulta vuonna 1926 tarjottiin junaliikenteessä puhelimen käyttöoikeus ensimmäisen luokan matkustajille. (Corre, 2013)

    Toisen maailmansodan aikana alkoi yleistyä kannettavien puhelimien käyttö entisestään. Vuonna 1938 käytetty mobiili puhelin SCR-194 oli pikemminkin AM-radio, jota Yhdysvaltain armeija käytti radiopuheliminaan. Tätä puhelinta voidaan pitää myös radiopuhelimien esimuotona. Sillä oli noin kahdeksan kilometrin kuuloetäisyys ja se painoi hieman yli kymmenen kiloa. Kaksi vuotta myöhemmin 194 korvattiin SCR-300 -radiovastaanottimella, joka oli koossaan edeltäjäänsä huomattavasti suurempi, jopa 17 kilogrammaa ja se hyödynsi FM-radioaaltoja. Lopulta vielä kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1942, Motorola julkaisi ensimmäisen yhdellä kädellä kannettavan radiotaajuuspuhelimen, SCR-536:n. Se hyödynsi AM-radiotekniikkaa ja painoi vain kaksi kiloa, mutta sen kuuluvuus maalla oli alle kaksi kilometriä. (Meyers, 2011)

    Vuonna 1946 Bell System esitteli ensimmäisen kaupallisen mobiilipuhelimen, jota kutsuttiin nimellä Mobile Telephone System. Tämä laitteisto painoi 36 kilogrammaa, joten sen varsinaisesta mobiiliudesta pääsi nauttimaan ainoastaan esimerkiksi autolla ajaen. Tämä systeemi oli myös äärimmäisen kallis, sillä sen kuukausimaksut olivat nykyrahaan käännettynä keskimäärin 330 Yhdysvaltain dollaria kuussa, jonka lisäksi jokaisesta puhelusta vielä veloitettiin erikseen. (Meyers, 2011)

    Kanniskeltavasta kannettavaksi

    Maailmassa ensimmäisten joukossa kannettavan puhelimen esitteli Martin Cooper vuonna 1973. Cooperin ensimmäinen luomus painoi 1,1kg ja oli noin 23 senttiä pitkä, 13 senttiä leveä ja 45 senttiä syvä. Puhelimen ulkomitat ovatkin varsin kaukana myöhempien vuosien puhelintrendeistä, kun jokaisen kannettavan laitteen tuli olla mahdollisimman pieni ja kevyt kooltaan. Puhelimessa oli akkukapasiteettia puolen tunnin puhelulle ja sen lataaminen täyteen kesti noin kymmenen tuntia. (Goodwin, 2017)

    Cooper työskenteli Motorolalle, mutta yhtiö ei tarttunut insinöörin keksintöön kovin vikkelästi. Ensimmäinen Motorolan kaupallinen puhelin julkaistiin vuonna 1983 eli kymmenen vuotta Cooperin puhelimen ensiesittelyn jälkeen. Puhelimessa oli edelleen 30 minuutin puheaika, kuusi tuntia valmiusaikaa, lisäksi sen muistiin voitiin tallentaa 30 puhelinnumeroa. Tämä tuore tuotos oli kuitenkin sen verran kallis, lähes 4000 yhdysvaltain dollaria, että sille ei riittänyt varsinaista kaupallista yleisöä. (Goodwin, 2017)

    Pohjoismaista osaamista

    Samanaikaisesti Cooperin kanssa matkapuhelintekniikkaa kehitettiin Suomessa, jossa Ilpo Rossi puolestaan kehitteli omaa kannettavaa puhelintaan, joka oli käytännössä insinöörimäinen viritelmä nahkaiseen salkkuun rakennetuista akuista ja antenneista. Tämä laite tunnettiin myöhemmin nimellä Salora SRP-24, joka oli ensimmäisten myytävien matkapuhelinten joukossa markkinoilla. (Kettunen, 2016)

    Ennen puhelinten valtakauttansa kumisaappaita sekä puhelin- ja lennätinkaapeleita valmistanut Nokia perusti yhdessä Saloran kanssa Mobira-yhtiön. Vuonna 1982 Mobiran Senator-puhelin painoi kymmenisen kiloa ja se julkaistiin yhdessä maailman ensimmäisen täysin automaattisen kansainvälisen matkapuhelinpalvelu NMT:n kanssa. NMT on ensimmäisen sukupolven mobiiliverkko. (Meyers, 2011)

    Vuonna 1984 kauppoihin tuotu Mobiran Talkman-matkapuhelin oli suurmenestys ja sitä myytiin satoja tuhansia kappaleita. Puhelin maksoi 14 500 markkaa eli noin 5000 euroa. Puhelin käytti NMT450-verkkoa, joka oli varsin epäluotettava kuuluvuuden suhteen, tukkeutui helposti ja kattoi vain puolet Suomen pinta-alasta. (Kettunen, 2016)

    Kun koolla on väliä

    Vasta 1990-luvun taitteessa alkoi varsinainen mobiililaitteiden buumi. Tähän aikaan suomalainen Nokia alkoi kehittää ja segmentoida omia laitteitaan erilaisiin kuluttajatarpeisiin. Nokian ensimmäinen puhelin, Mobira Senator oli 9,8 kg painava jättiläinen eli edelleen kaukana myöhempien vuosien laitteista. Vajaassa viidessä vuodessa alkoivatkin laitteet kehittyä ja pienentyä entisestään kohti 2000-luvun vaihdetta kulkiessaan. (Goodwin, 2017)

    Kesti useita vuosia ennen kuin mobiililaitteiden koko alkoi muovautua järkevämmäksi Mobiran kymmenenkiloisista järkäleistä. Mobiran malli Cityman painoi vaivaiset 770 grammaa ja siinä oli käytännöllinen lenkki ranteen ympärille sidottavaksi, jotta puhelin ei putoaisi käyttäjänsä kädestä. (Kettunen, 2016)

    Motorolan International 3200 oli yksi ensimmäisistä käteen mahtuvista digitaalisista puhelimista, joka käytti 2G-verkkoteknologiaa. 2G kuvastaa siis toista sukupolvea (engl. second generation). Tämä Global System for Mobile Communications eli lyhyemmin GSM:ksi tituleeratun tekniikan data oli digitaalisesti salattua. GSM jalkautettiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1991. (Meyers, 2011)

    1990-luvun puolessa välissä alkoi ilmestyä myös ensimmäisiä varsinaisia älypuhelimia muistuttavia laitteita kuluttajamarkkinoille. Muun muassa Philips Consumer Communivations esitteli uusinta puhelintaan The Synergya, jolla oli mahdollista päästä lukemaan sähköpostia, selailla internetiä ja tarkastella fakseja. (Washington Post, 2014)

    Myös IBM kehitteli omaa älypuhelintaan, Simonia. Vuonna 1993 julkaistu Simon sisälsi lukuisia ominaisuuksia, kuten puhelimen, hakulaitteen, sähköpostin, muistikirjan sekä muutamia pelejä. Laitteessa oli QWERTY-näppäimistö sen kosketusnäytölä. Simon maksoi hurjat 1300 Yhdysvaltain dollaria nykypäivään muunnettuna, mikä ei ole kovin kaukana nykypäivänä myytävien älylaitteiden hinnoista. (Meyers, 2011)

    Simonista hieman käytännöllisempi versio julkaistiin Nokian toimesta, kun sen malli 9000 Communicator esiteltiin yleisölle. Nokian kommunikaattori on kenties ensimmäisiä todella älypuhelimia muistuttavia laitteita. Kommunikaattori oli kuin pieni tietokone aukeavalla kannellaan, jonka alta paljastui näyttö ja QWERTY-näppäimistö. (Meyers, 2011)

    Vuonna 1998 kuluttajamarkkinoille tuotiin Nokian 8810, joka tunnettiin paremmin lempinimellään Zippo. Zippo oli Nokian ensimmäinen puhelin, jossa antenni oli rakennettu laitteen sisään. Kuluttajat kuitenkin reagoivat hitaasti täysin uudenlaisiin laitteisiin ja Yhdysvalloissa pidettiin hyvän kuuluvuuden merkkinä mahdollisimman suurta ja huomiota herättävää antennia. Tämän vuoksi Yhdysvaltain markkinoille oli luotava erikseen versio 8810-puhelimesta, jossa olikin antenni ulkopuolella tuomassa lisää uskottavuutta puhelimelle. (Kettunen, 2016)

    Älyllä eteenpäin

    Älypuhelinten lopullinen markkinoiden valtaus lähti liikkeelle 2000-luvun vaihteen jälkeen, jolloin Apple esitteli oman älypuhelimensa iPhonen yleisölle. Puhelimessa yhdistyi puhelimen lisäksi taskutietokoneen ja multimediasoittimen piirteet. Tämä puhelin yleisön käsitystä siitä, mitä kannettavilta laitteilta voidaan vaatia ja mihin ne ovatkaan kykeneviä. (Washington Post, 2014) Ennen iPhonea esitellyt älypuhelimet olivat ehtineet hyödyntää jo GPS-tekniikkaa sekä kameraa ja värinäyttöjä, mutta vasta iPhonessa yhdistyi käytettävyys ja moderni ulkoasu. (Meyers, 2011)

    Tietokoneistaan tunnettu Apple esitteli vuonna 2007 uusimman tuotteensa, iPhonen, josta tuli esikuva useille älypuhelimille ja haluttu kulttituote fanien keskuudessa. Ensimmäisen sukupolven iPhone oli varsin riisuttu versio siitä, mitä tuleman piti. Seuraavana vuonna Apple esittelikin jo iPhone 3G:n joka kykeni hyödyntämään 3G-tiedonsiirtoa. Samalla esiteltiin myös App Store, joka mullisti älypuhelinten ja sovellusten toimintaperiaatteet. (Grabham & Jones, 2018)

    Applen tuotteiden lisäksi on kehitetty ahkerasti myös Android-käyttöjärjestelmään pohjautuvia älypuhelimia. Google ymmärsi älypuhelinten maailman jo kolkuttelevan ovella ja liittoutui puhelinvalmistaja HTC:n kanssa. Yhteistyössä nämä kaksi yritystä loivat Android-puhelinten esivanhemmat, joista myöhemmät mallit ovat saaneet muovautua. (Android Central, ei pvm)

    Varhaiset Android-puhelimet olivat aikansa laitteisiin verrattuna suurinäyttöisiä ja niissä oli kaikissa vielä näppäimet. Vasta vuoden 2009 aikana alkoi Android-käyttöjärjestelmä taipua puhtaasti kosketusnäyttöön perustuvaan käyttöön. Jo Androidin 1.5 versiosta lähtien ovat käyttäjät saaneet käyttää muun muassa widgetejä ja perustason videon tallennusominaisuuksista. (Android Central, ei pvm)

    Ikoninen markkinvaltaaja vastaan avoin kehitys

    Markkinajätti iPhone

    Yksi markkinoiden näkyvimmistä ja tunnetuimmista älypuhelimista on ollut jo yli kymmenen vuotta pinnalla ollut iPhone. Alkuperäisen iPhonen sanottiin uudistavan puhelimet täysin. Siinä tosin ei ollut vielä nykypäivän perusominaisuuksia, kuten GPS-paikannusta tai videon tallennusta, saatika kolmansien osapuolien sovelluksia. Vasta ensimmäisen sukupolven iPhonen julkaisua seuraavana vuonna esiteltiin iPhone 3G. Uudempi malli sisälsi jo tuen 3G-tiedonsiirrolle ja iPhonen tulevaisuus alkoi hiljalleen kirkastua. (Grabham & Jones, 2018)

    Vuonna 2009 jatkui Applen vuosittainen puhelinten julkaisun perinne ja iPhone 3GS esiteltiin yleisölle. Samalla alkoi Applen perinne S-kirjaimen lisäämisestä mallin perään kuvastamaan pienempää puhelinmallin parannusta. S-kirjain kuvastaa englannin kielen sanaa speed, nopeus, ja kuvastaa siten sisäisten komponenttien parannuksia. 3GS sisälsi jo videoiden tallennuksen mahdollisuuden ja myös kamera itsessään sai pieniä päivityksiä. 3GS tutustutti yleisölle myös Applen Voice Control -ääniohjauksen, joka tullaan myöhemmin tuntemaan Sirinä. (Grabham & Jones, 2018)

    Kun iPhone 3GS oli vain pieni edistysaskel puhelimen kehityksessä, iPhone 4 puolestaan siirtyi täysin omille raiteilleen iPhone-puhelinten historiassa. Sen muoto uudistui täysin, siihen lisättiin etukamera, sekä moniajo-ominaisuuksia. Tästä jatkui kehitystyö aina 4S-mallista 5:n eri versioihin. Samalla iPhone 5:n aikoihin esiteltiin 5C, jonka oli tarkoitus kilpailla sekä ulkoisilla ominaisuuksillaan mutta myös hinnassa ja tulla kohti Android-käyttäjien kuluttajasegmenttiä. (Grabham & Jones, 2018)

    Samanaikaisesti kun älypuhelinteollisuus kehitti aina vain suurempia ja suurempia näyttöjä puhelimiin vastapainona 2000-luvun alun mikrokokoisille puhelimille, Apple pysyi pitkään suhteellisen kompaktissa koossa. Vasta vuonna 2014 Apple julkaisi iPhone 6 ja 6 Plus -puhelimet. Etenkin 6 Plus oli jo valtavan kokoinen ja sen koko alkoi lähennellä merkittävästi iPad Minin kokoluokkaa. (Grabham & Jones, 2018)

    iPhone 6S-parantelumallin jälkeen vuonna 2016 julkaistiin iPhone SE, joka puolestaan oli kuin paluu menneeseen. Puhelin muistutti ulkoisesti hyvin paljon iPhone 5 -mallia, mutta sen sisuskalut olivat merkittävä parannus aiempaan. Malli pyrki olemaan samalla varsin kustannustehokas hinta-laatusuhteeltaan. Tämän jälkeen yhtiö on julkaissut iPhone mallit 7 vuonna 2016 ja X vuonna 2017, jotka ovat molemmat olleet julkaisuvuotensa suosituinta parhaimmistoa. (Grabham & Jones, 2018)

    Avoin kehitys suljetun konseptin kirittäjänä

    Android-puhelimien aikakausi alkoi vuonna 2008, kun Yhdysvaltain markkinoille tuotiin T-Mobile G1. Laitteesta puuttui kaikki se, mitä nykykäyttäjä pitää elintärkeänä, mutta se antoi merkittävän pohjan sille, mitä Android-laitteet voisivat tulevaisuudessa olla. Erotuksena kuitenkin iPhoneen, G1 sisälsi jo selkeästi erottuvan alasvetovalikon, joka sisälsi muun muassa ilmoitukset. Tähän samaan pisteeseen päästäkseen Apple työskenteli kolme vuotta. Tämä perustavanlaatuinen konsepti on edelleen käytössä Android-järjestelmässä, tosin aavistuksen jalostetumpana versiona. (The Verge, 2011)

    Android eroaa kilpailijastaan siinä Applesta, että sen käyttöjärjestelmä ja rautapuolen kehitys on erotettu toisistaan. Miltei kuka tahansa voi siis alkaa käyttää puhelimensa käyttöjärjestelmänä Androidia, jolloin laitteita on mahdollista luoda jokaiseen kuluttajatarpeeseen soveltuvaksi. Android-versiot 1.5 ja 1.6 sisälsivät mullistavia muutoksia itse puhelinteollisuuden toimintatapoihin. Niihin oli muun muassa mahdollista kehittää kolmansien osapuolien widgetejä ja sovelluksia, jotka ovat edelleen aktiivisen kehitystyön kohteena. (The Verge, 2011)

    Androidin 2.0 ja sen jatkoversiot julkaistiin vuonna 2009, eli suunnilleen vuosi 1.0 version julkaisemisen jälkeen. Näytön resoluutiota kasvatettiin merkittävästi, sekä kuvakkeiden 90-lukulainen ulkoasu sai täydellisen muodonmuutoksen. Samalla Android-käyttöjärjestelmään julkaistiin Google Kartat -palveluun perustuva navigaattorijärjestelmä. Tämä oli valtava harppaus aiempiin hintaviin navigaattorien karttoihin tai kuukausimaksullisiin navigaattoripalveluihin. (The Verge, 2011)

    Androidin versio 3.0 esitteli puolestaan merkittävän uudelleensuunnittelun tuloksen alustan ulkoasuun. Fyysiset näppäimet eivät olleet enää merkittävässä osassa, eikä niille ollut enää tarvetta. Niistä muovaantui hiljalleen virtuaalisia näppäimiä järjestelmäpalkissa, jota pystyi näyttämään ja piilottamaan käyttäjän tarpeiden mukaisesti. Samalla 3.0 paransi Android-laitteiden moniajo-ominaisuuksia. (The Verge, 2011)

    Lopulta Googlen osa Android-käyttöjärjestelmässä alkoi näkyä versiosta 4.1 lähtien, jolloin muun muassa käyttöön valjastettiin Google Kortit, sekä lukuisat erilaiset Googlen lisäpalvelut. Tässä vaiheessa Android-kehitystä kävi jo viimeistään ilmi, että koko järjestelmä on käytännössä vain Googlen operoima valtaisa alusta. (The Verge, 2011)

    Lähteet

    Android Central. (ei pvm). Android History. Noudettu osoitteesta Android Central: https://www.androidcentral.com/android-history

    Corre, A. (8. Lokakuu 2013). When Was The Cellphone Invented? Noudettu osoitteesta Life Daily: http://www.lifedaily.com/when-was-the-cellphone-invented/

    Goodwin, R. (6. Maaliskuu 2017). The History of Mobile Phones From 1973 To 2008: The Handsets That Made It ALL Happen. Noudettu osoitteesta Know Your Mobile: http://www.knowyourmobile.com/nokia/nokia-3310/19848/history-mobile-phones-1973-2008-handsets-made-it-all-happen

    Grabham, D.;& Jones, R. (10. Tammikuu 2018). History of the iPhone 2007-2017: the journey to iPhone X. Noudettu osoitteesta T3: https://www.t3.com/features/a-brief-history-of-the-iphone

    Kettunen, N. (18. Toukokuu 2016). Nokian kännyköiden uskomaton tarina alkoi NMT-puhelimesta, joka maksoi 14 500 markkaa. Noudettu osoitteesta Aamulehti: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/nokian-kannykoiden-uskomaton-tarina-alkoi-nmt-puhelimesta-joka-maksoi-14-500-markkaa-23662814/

    Meyers, J. (6. Toukokuu 2011). Watch The Incredible 70-Year Evolution Of The Cell Phone. Noudettu osoitteesta Business Insider: http://www.businessinsider.com/complete-visual-history-of-cell-phones-2011-5?r=US&IR=T&IR=T#1940-2

    The Verge. (7. Joulukuu 2011). Android: A visual history. Noudettu osoitteesta The Verge: https://www.theverge.com/2011/12/7/2585779/android-history

    Washington Post. (9. Syyskuu 2014). The History of the Mobile Phone. Noudettu osoitteesta Washington Post: https://www.washingtonpost.com/news/the-switch/wp/2014/09/09/the-history-of-the-mobile-phone/?utm_term=.8c5b05c96360

  • Potilasturvallisuus

    Potilasturvallisuus

    Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan potilasturvallisuus on keskeinen osa hoidon laatua. Sen mukaan turvallinen hoito on vaikuttavaa, sekä se toteutetaan oikein ja oikeaan aikaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 341/2011 esitetään suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Asetuksen mukaan suunnitelmassa tulisi sopia muun muassa turvallisuuskulttuuria tukevista arvoista ja menettelytavoista, joiden avulla voidaan edistää ja kehittää potilasturvallisuutta sekä henkilöstön perehdyttämisestä. Suunnitelmassa tulisi huomioida edellä mainittujen lisäksi myös turvallisuus- ja laatuongelmien ennakointi sekä riskien tunnistaminen ja hallinta. Suunnitelmassa on siis sovittava sellaisista tavoista, joilla suunnitelman täytäntöönpanon myötä henkilöstö saa riittävästi tietoa ja tarpeen mukaan koulusta laadunhallinnan ja potilasturvallisuuden suhteen. Täten suunnitelma on siis implementoitavissa myös käytännössä, ei vain paperilla.

    Potilasturvallisuus kattaa kaikki potilaan henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyvät seikat oikeasta hoidosta lääketurvallisuuteen ja loppujen lopuksi myös hyvin toteutettuun tietoturvaan saakka. ”Potilaan näkökulmasta potilasturvallisuus on sitä, että potilas saa oikeaa hoitoa, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla ja hoidosta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa.” on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määritelmä potilasturvallisuudesta. Potilasturvallisuus on siis suurempi kokonaisuus, joka kattaa potilaan hoidollisen, lääkkeellisen ja tieto- sekä laiteteknisen turvallisuuden.

    Potilasturvallisuus on määritelty ennakkoon jo lainsäädännön puolesta. Potilaan näkökulmasta se kuitenkin koskettaa ennen kaikkea omaa oikeutta oikeaan hoitoon ja riittävään tietoturvaan. Potilaan henkilökohtaisen elämän kannalta voi olla hyvinkin haitallista, jos sensitiivinen informaatio omasta potilaskertomuksesta päätyisi vääriin käsiin. Sen sijaan väärä diagnoosi voi taas olla pahimmassa tapauksessa äärimmäisen haitallinen potilaan terveydelle, mikäli potilas päätyy käyttämään esimerkiksi vääriä lääkkeitä, kun sairautta ei osata diagnosoida oikein. Kokonaisuutena potilasturvallisuus onkin varsin moniulotteinen, sillä siihen ei liity pelkästään juuri lääketurvallisuus, vaan myös tietynlainen hienotunteisuus potilaan henkilökohtaista elämää kohtaan. Ehdoton salassapitovelvollisuus ja äärimmäisen huolellinen tietoturva ovat todella tärkeitä, jotta voidaan luoda jonkinnäköinen luottamussuhde potilaan ja tätä hoitavan tahon välille. Mikäli potilas ei voi luottaa siihen, että hänen antamansa tieto pysyy salassa, alkaa potilas valikoida sen mukaan sitä, mitä hän kertoo häntä hoitavalle taholle. Tämä puolestaan johtaa helposti siihen, että lääkärin ei ole mahdollista saada kaikkea mahdollista tietoa tai annettu tieto on jollain tapaa vääristeltyä, jolloin väärän diagnoosin mahdollisuus on suuri.

    Potilasturvallisuuden kehittämisessä tietojärjestelmät ovat erittäin hyödyllinen apuväline. Esimerkiksi Kanta-potilaskantajärjestelmän kautta on mahdollista tarkastella aiempaa potilashistoriaa ja esimerkiksi aiemmin määrättyjä reseptejä. Näin terveydenhuollon ammattilaisella on mahdollisuus saada kattava kokonaiskuva aiemmasta hoitohistoriasta ilman, että täytyy luottaa puhtaasti potilaan omaan muistiin. Tilanteissa, joissa potilas ei ole itse kykenevä kertomaan omasta terveydentilastaan on toimiva potilastietojärjestelmä myös äärimmäisen arvokas.

    Tietosuoja ja tietoturva

    Tietoturvallisuus muodostuu sen lukuisista eri osatekijöistä. Näitä ovat Tero Tammisalon Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien tietoturvan ja tietosuojan hallinnan periaatteet ja hyvät käytännöt – raportin mukaan muun muassa tietojen saatavuus, käytettävyys, oikeellisuus ja eheys, aitous, luottamuksellisuus, jäljitettävyys, tarkastettavuus ja tilivelvollisuus. Suomessa laki määrää terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista, joihin myös käytettävät ohjelmistot lukeutuvat. Näiden ohjelmistojen tulee olla turvallisia käyttää, sekä niiden tulee täyttää ennalta määrätyt kriteerit muun muassa juuri tietojen luottamuksellisuudesta. Tällöin potilastietoja tarkastelevalla tulee olla valtuudet käyttää kyseisiä tietoja. Järjestelmään jää jälki tällöin tietojen tarkastelusta ja se voi jopa kysyä käynnin syytä erikseen. Jopa vahinkovierailut on raportoitava ja tietojen tarkastelu ilman valtuuksia voi johtaa sanktioihin.

    Sosiaali- ja terveydenhuollon kaikki prosessit liittyvät jollain tavalla asiakkaaseen liittyvään tietoon. Tämä tieto on aina vain yksityiskohtaisempaa ja sitä on mahdollista tallentaa erittäin laaja-alaisesti useilta eri osa-alueilta. Samassa järjestelmässä voi olla tieto esimerkiksi asiakkaan mielenterveyshistoriasta, sosiaalisesta asemasta ja yleisestä terveydentilasta. Kaikki tällainen sähköiseen muotoon tallennettu data on erittäin herkkää erityyppisille hyökkäyksille, sillä huonoissa aikeissa oleva voi selvittää esimerkiksi asiasanoja käyttämällä vain muutamissa sekunneissa kohteestaan suuren osan tämän henkilöhistoriasta. Asiakkaaseen liittyvä data voidaan kopioida myös hyökkääjän omalle palvelimelle, jolloin se on tarkasteltavissa yhteyden sulkeuduttuakin. Tällainen riski paperimuodossa tallennettuun dataan on pienempi, sillä asiakirjojen läpi kahlaaminen ja kopioiminen vaatii runsaasti aikaa, vaivannäköä ja päämäärätietoisuutta. Digihyökkäyksen suurin teho on nimenomaan sen volyymissä ja haittavaikutuksissa useita henkilöitä tai jopa kokonaisia organisaatioita kohtaan.

    Asioiden Internet on jo nyt arkea suuressa osassa maailmaa ja Internet ei liity pelkästään tietokoneisiin ja älypuhelimiin, vaan se on alkanut ulottua myös rannekelloista jääkaappeihin ja jopa kokonaisiin älykoteihin saakka, joissa kaikki esineet ovat Internetiin yhdistettynä aina lamppuja myöten. Tällaisten laitteiden kohdalla ei pelkästään ole ongelmallista rajallinen IP-osoitteiden lukumäärä, vaan myös tietoturva. Valtava osa esimerkiksi Web- ja valvontakameroista ovat yhdistettynä Internetiin, mutta suojaamattomana. Niiden hallinnointiin tarvittavat käyttäjätunnukset ja salasanat ovat usein korkeintaan osastoa admin:password tai admin:admin, jolloin niiden murtaminen on naurettavan helppoa jopa amatöörihakkerille saatikka siihen suunnitellulle kräkkeriohjelmistolle. Verkossa on tälläkin hetkellä useita eri sivustoja, joilta voi nähdä reaaliajassa kuvaa kotikoneilta ja valvontakameroista ympäri maailman juuri tällaisista suojaamattomista videokameroista.

    Potilasturvallisuuden kannalta tärkeää olisikin huomioida tietotekniikassa muun muassa Internetiin yhdistettyjen lääkinnällisten laitteiden tietoturvallisuus. Pääseekö niihin käsiksi kuka tahansa vain löytämällä oikean IP-osoitteen, pystyykö niille annettuja tietoja tarkastelemaan tai jopa muuttamaan? Tällaiset lääkinnälliset laitteet olisikin hyvä liittää vain suljettuun lähiverkkoon, johon pääsee käsiksi vain sisältä päin. Näin ulkopuoliset hyökkäykset on mahdollista estää helpommin. Mikäli tällaiset laitteet ovat suoraa suunniteltu yhdistettäväksi Internetiin ja ne on suunniteltu oikein ja hyvin, niissä on otettu huomioon jo ohjelmiston suunnitteluvaiheessa tietoturvalliset seikat. Tällainen suunnittelu on kuitenkin suhteellisen tehotonta, mikäli laitteita operoiva henkilökunta ei ole saanut riittävää opastusta niiden käyttöön ja mahdollistavat näin turvallisuusaukkojen muodostumisen esimerkiksi laiminlyömällä ohjelmistopäivityksiä tai esimerkiksi altistamalla laitteet kyberhyökkäyksille liittämällä niihin verkon ulkopuolisia kovalevyjä tai muistitikkuja, jotka voivat mahdollisesti sisältää haittaohjelman.

    Turvallisen ja epäturvallisen salasanan erot niiden purkunopeudessa.

    Sensitiivistä informaatiota käsittelevän henkilön tulee pitää huolta oman työasemansa turvallisuudesta myös loppukäyttäjän roolissa. Käyttäjän tulisi käyttää riittävän pitkiä salasanoja, jotta niitä ei voisi koneellisesti selvittää liian helposti. Kuvassa 1 nähdään howsecureismypassword.net-salasanalaskurin arvio kahden erilaisen salasanan murtamisnopeuksista. Ensimmäinen salasana sisältää 20 merkkiä, salasana sisältää sekä versaali- että gemenakirjaimia, sekä erikoismerkkejä ja numeroita. Näin salasanan murtaminen on käytännössä mahdotonta nykyisillä metodeilla. Sen sijaan vain gemenakirjainten ja numeroiden kuusimerkkinen yhdistelmä ratkeaa 54 millisekunnissa. Yksi vakavimmista tietoturvariskeistä on käyttäjästä johtuvat aukot turvallisuudessa. Usein tietoturvallisuudesta 20 prosenttia on tekniikkaa, loput asennetta. Maailman turvallisinkaan salasana ei ole pitävä, mikäli käyttäjä jättää tunnuksensa paperilapulle kirjoitettuna esille, tai jättää esimerkiksi työasemansa auki. Näin jopa satunnainen ohikulkija ilman minkäänlaista kokemusta tietojen kalastelusta voi saada haltuunsa sellaista informaatiota, johon hänellä ei olisi oikeutta päästä käsiksi. Mikäli yksityishenkilöiden tietoja pääsee vääriin käsiin, voi se aiheuttaa vakaviakin seurauksia henkilön omassa oikeudessa yksityisyyteen.

    Vanhentunut järjestelmä on tietoturvariski

    Hyvä esimerkki varsin laajasta potilasturvallisuuden vaarantumisesta löytyy aivan lähihistoriasta, vuoden 2014 huhtikuulta. Tällöin Microsoft ilmoitti Windows XP -käyttöjärjestelmänsä tuen päättyvän, jonka seurauksena tietoturva-aukkoja korjaavia päivityksiä ei ole enää saatavilla. Päivitysten päättyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että tietokoneet ovat paljon haavoittuvaisempia alati kehittyville viruksille ja muille haittaohjelmille. Erilaisten käyttöjärjestelmien haavoittuvuuksia kokeillaan jatkuvasti kyberrikollisten ja virustorjunnan ammattilaisten toimesta. Näitä haavoittuvuuksia löytyykin eri järjestelmistä jopa useita kymmeniä yhden ainoan vuoden aikana ja näitä haavoittuvuuksia puolestaan erilaisilla päivityksillä korjataan, jotta käyttäjät olisivat paremmin turvassa hyökkäyksiltä. Tämän vuoksi on tärkeää muistaa päivittää ohjelmistoja viimeisimpiin versioihinsa aina kun mahdollista, sillä uusien päivitysten myötä ei käyttäjälle aukene vain uusia tapoja käyttää laitettaan, vaan ne myös sulkevat erilaisia takaportteja hyökkäyksiltä.

    Yksityishenkilön kannalta XP-käyttöjärjestelmän tuen päättyminen on toki harmillista, sillä jo pelkästään vanhentuneen tekniikan vuoksi on tietokoneen käyttö hidasta, mutta se mahdollistaa myös haittaohjelmien pääsyn koneelle. Päivitysten päättymisen jälkeen moni kyberrikollinen on voinut alkaa hyödyntää laajemmalla skaalalla erilaisia piileviä haavoittuvuuksia samalla tietäen, ettei niihin enää puututa Microsoftin puolesta. Samalla myös vanhan käyttöjärjestelmän yhteensopivuus erilaisten ohjelmistojen kanssa on rajattua. Kun esimerkiksi verkkoselaimesta ei ole saatavilla uusinta mahdollista päivitystä, lisää se tietoturvariskejä. Tässä tapauksessa Microsoft Windows XP:lle viimeisin saatavissa oleva Internet Explorer -verkkoselaimen versio on IE8, joka on julkaistu vuonna 2009. Näin vanhan selaimen sekä käyttöjärjestelmän myötä on mahdollista kaapata esimerkiksi tietokonetta käyttävän henkilön pankkiyhteydet. Organisaatiotasolla toistuvat nämä ongelmat samankaltaisina, mutta mittakaava on vain huomattavasti laajempi. Pahimmassa tapauksessa vanhentunut käyttöjärjestelmä voi toimia porttina sisäverkkoon ja sitä kautta hyökkäykset myös paremmin suojattuihin järjestelmiin on mahdollinen. Näin esimerkiksi voisi käydä tilanteessa, jossa XP-käyttöjärjestelmällä varusteltu kone pyytää avaamaan yhteyden toisen päätteen kanssa, jolloin aukeaa mahdollisuus myös haittaohjelmille levitä. Näin voi vaarantua koko organisaation tietoturva, sillä kuten vanha sanonta kuuluu, on ketju yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

    Sairaaloissa käytettävissä laitteissa oli vuonna 2014 laajalti käytössä Windows XP -käyttöjärjestelmä, mikä aiheutti laajalti päänvaivaa muun muassa ohjelmistojen yhteensopivuuden kanssa, sillä joistakin ohjelmistoista ei välttämättä edes ollut olemassa versiota, joka sopisi yhteen Windows 7:n kanssa. Näin erilaisten järjestelmien toimittajat eivät olleet enää kykeneviä toimittamaan päivityksiä ja korjauksia käytettäviin järjestelmiin eikä näin ollen voida taata järjestelmän parasta mahdollista turvallisuutta. Suurin ongelma Windows XP -järjestelmän tuen päättymisessä oli se, että se valitettavasti tuli suurelle osalle organisaatioita suhteellisen suurena uutisena eikä siihen oltu osattu varautua esimerkiksi budjettien suunnittelussa, jotka yleensä ulottuvat usean vuoden mittaiselle jänteelle. Suuremman mittakaavan käyttöjärjestelmäpäivitys vaatii huolellista pohjatyötä, johon kuuluu selvitykset siitä, mihin käyttöjärjestelmään tulisi seuraavaksi siirtyä, onko se yhteensopiva laitteiston kanssa ja kykeneekö laitteisto sitä pyörittämään. Kaiken tämän lisäksi tulisi vielä varmistua siitä, että käytettävät ohjelmat ovat yhteensopivia uuden käyttöjärjestelmän kanssa ja mikäli näin ei ole, millainen järjestelmä tulisi hankkia vanhan tilalle ja kuinka tiedot saadaan siirrettyä uuteen järjestelmään mahdollisimman kustannustehokkaasti.

    Jo pelkästään Suomen lainsäädäntö lähtee siitä olettamuksesta, että tietoturvallisuus tulee hoitaa asianmukaisesti. Se on kiinteä osa kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja koskee jokaista henkilöstön jäsentä. Tietoturvallisen ympäristön luominen ei ole yksittäinen suorite, vaan sen tulee olla jatkuva prosessi kohti turvallisempaa ja tehokkaampaa kokonaisuutta. Tämän toteutumiseksi tulee organisaation kiinnittää jatkuvasti huomiota järjestelmän tietoturvan kehittämiseen ja ylläpitoon, sekä valvoa mahdollisia riskejä ja reagoida aktiivisesti erilaisiin uhkiin. Tällaisen toiminnan takaamiseksi tulisi jokaisen organisaation määritellä itselleen yksi vastuuhenkilö tai vastuullinen osasto, joka pitää huolta siitä, että riittävästi resursseja ohjataan myös tietoturvan kehittämiseen ja laitteiston ylläpitoon sekä päivittämiseen.

    Lähteet

    Tero Tammisalo: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien tietoturvan ja tietosuojan hallinnan periaatteet ja hyvät käytännöt. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/76288/Ra5-2005.pdf?sequence=1 Avattu 11.7.2017.

    Perttu Halonen: Mihin varautua, kun sairaala varautuu kyberuhkiin? https://koulutus.fcg.fi/Portals/2/S11-Halonen.pdf?ver=2017-05-18-232538-067 Avattu 11.7.2017.

    Asetus laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavasta suunnitelmasta 341/2011: http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/2011/20110341.pdf Avattu 6.7.2017.

    Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä. Suomalainen potilasturvallisuusstrategia 2009-2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-2760-5 Avattu 6.7.2017.

    Potilasturvallisuus. https://www.thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-tuottaminen/potilasturvallisuus Avattu 6.7.2017.

  • Is technology changing the way we read?

    Is technology changing the way we read?

    The digital era has brought us many things. We used to have address and phone books to remember our friends’ contact information. We used regular landline and letters to communicate with each other. Now we use Google to find out where everybody lives and Facebook to ask how they are doing. Every bit of information is right there, right now, only few clicks away. Also, before the Internet people would read books page after page for hours, but now it is more the rule than the exception for most of the people to just skim through numerous of web pages and absorb as much information as possible. Nobody really seems to concentrate on the actual reading instead of the information gathering process where the main goal is to accumulate as much as possible.

    Usually reader uses an unconscious reading technique called “F-shaped pattern” for reading web content. The F-shape technique offers a very efficient way of finding necessary information from web pages. However, it has its downside. After the reader has accustomed to getting all the base information quickly from Wikipedia-like summaries, it becomes harder to concentrate on longer articles and books than before. For example most of the web sites that students use for reference in essays and sometimes even in their thesis are probably less than three pages long. (Technological citizen. 2009.)

    The term called deep reading is a thing most of the readers should practice nowadays and even advanced readers have reported that they find deep reading much harder than for example ten years ago. And this has nothing to do with aging, since it has been observed at all ages. Deep reading is a process in which reader can think critically and understand the words read. Sometimes this means reading the same paragraph over and over until its content is understood completely. It is said that without truly understanding the texts we read, it is impossible to really learn or to understand the larger entities. Deep reading helps also to remember thing better. For example some students study for final exam of a course. They are trying to absorb everything as fast as possible. Probably they end up storing all the data in their short-term memory. This way all the information gets mixed up easily and it is hard to write long essays from that basis. Instead of taking enough time and really thinking through the material can benefit the actual learning process and therefore the information can be remembered at a later time and be of use. (Technological citizen. 2009.)

    The ability to find information from the Internet quickly is not always a bad thing. We have learned to scan through long texts and find just the right key words and bits of information we need just a few seconds after we have entered the web page. The negative impact is, that we no longer have the ability to read long texts with thought. Usually reader loses interest after realizing that the article they are about to read is more than 6 paragraphs or over two pages long. The deep reading technique gives enough time for the reader to really digest the information and to understand the deeper contexts. This post-classical editing era in the movie industry has instilled two-second cuts to the ways of reading also. This way we do not really gain wisdom, we only read just for the purpose of reading. The human brain has been re-programmed not to know everything necessary but to know where and how to find all the information necessary for our cause the fastest way possible. (Carr. 2008.)

    It seems like the definition of intelligence have also changed through the years. It seems that gaining actual wisdom and learning is not the priority anymore. Sometimes the few paragraphs found from some Internet article may provide the information needed at the fewest, but to actually digest that information and to develop analytical way of thinking. The actual process of thought still stays quite shallow and it gets harder and harder to blossom as an intellectual individual. Still, as Mortimer Adler and Charles Van Doren wrote in their book “How to Read a Book”, they actually advise the reader to first skim through the whole content and try to figure out the main points from the text. After that the reader should read through the text and find out what the author wants to say. And finally, reader should form their own opinions about the subject and read the text analytically. This seems to be the problem nowadays. The average reader knows how to skim through any article, but they do not know how to analyze and digest all the information the best way possible. Still, the reader should not be blamed for trying to get off light while reading. (Carr. 2008; Adler. 1940.)

    Plato wrote in his book Phaedrus about reading and how it allows people to rely on written information rather than their own memory and intelligence. That part of Phaedrus can easily be scaled to 21st century where we are starting to rely on the information found from the Internet and which is accessible at all times. We start to forget the actual details of most of the subjects and the knowledge is replaced by the recollection of where to find the information. That is, how to Google it. (Carr. 2008.)

    ”…for this discovery of yours will create forgetfulness in the learners’ souls, because they will not use their memories; they will trust to the external written characters and not remember of themselves. The specific which you have discovered is an aid not to memory, but to reminiscence, and you give your disciples not truth, but only the semblance of truth; they will be hearers of many things and will have learned nothing; they will appear to be omniscient and will generally know nothing; they will be tiresome company, having the show of wisdom without the reality.” – Socrates in Phaedrus, written by Plato (Plato. 360 B.C.E)

    Intelligence can be developed through conventional reading, but it does not have to be just paper print. We can achieve higher understanding from digital media, also. It seems to be more the rule than the exception to use horizontal reading method while browsing the information from the Internet. The horizontal reading allows the reader to compare different texts with each other and form opinions based on multiple sources. This means that the reader can follow links included in articles, or sees a book reference and finds that part from the original piece. Horizontal reading can be practiced in print media also, but the Internet makes this process easier than ever before.

    The advantage of horizontal reading is at the same time its own peril. The reader can easily be distracted and go astray from the original topic and thought. Modern man is obliged to multitask all the time. The Internet itself creates distractions of all sorts. We have e-mail, Facebook and other communication services running in the background and they require our attention every now and then. Also most of the articles in the web sites are filled with third party advertisement to distract us even more. It is possible that at some point for the person to go from searching material for essay about carrots to watching video about Carrot Top the stand-up comedian.

    Is technology making us stupid or ignorant then? Can we measure intelligence through technology? Technology is not making us stupid. Technology gives us tools to create something new, if only we knew how to use those tools. The human brain evolves from limited and unreliable data bank into a powerful search engine, which consists of intelligent algorithms. The most important thing to remember when using search engines and reading articles is to practice source criticism and trying to analyze the data thoroughly. (Brabandere. 2015.)

    New technologies at their worst makes us quite unimaginative if we only add new innovations to the old technology. For example, we are able to fly when we forget about how birds fly. This is achieved by adapting a whole new mindset and breaking the rules of our thinking and expanding knowledge by trial and error. So, why not use creativity and create something totally different? This way, step by step, it is possible to shape our society into something new. (Brabandere. 2015.

    It is very important to understand the benefits and disadvantages of digital era. It is easy to trust blindly in the opinions of others, to trust that they have worked on the thought long enough to publish it. Probably those authors themselves have trusted on the opinions of others and based their conclusion on the analysis of somebody else. International Baccalaureate Diploma Programme (abbrev. IBDB) has a compulsory subject called Theory of knowledge. It would be very useful to implement this kind of subject in the whole school system, starting from elementary school. Theory on knowledge contains a variety of topics related to knowledge itself. The main components are Knowing about knowing, Ways of knowing and Areas of knowledge, which includes aread from different fields of science, for example the natural sciences, the human sciences, ethics and so on. In brief, Theory of knowledge challenges the person to think and to analyze the obtained information, which is something we all should do from an early age until the day we die. (IBDB. 2015.)

    References

    Author N/A. Web. 2009. What Is the Internet’s Effect on Deep Reading? The Technological Citizen. http://thetechnologicalcitizen.com/?p=414

    Nicholas Carr. Web. 2008. Is Google Making Us Stupid? The Atlantic. http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2008/07/is-google-making-us-stupid/306868/

    Mortimer Adler, Charles Van Doren. Book. 1940. How to Read a Book. Publisher N/A.

    Plato. Web. 360 B.C.E. Phaedrus. Publisher N/A. http://classics.mit.edu/Plato/phaedrus.html

    Luc de Brabandere. Video. 2015. Is Technology Making Us Stupid? Digital-Life-Design15. https://www.youtube.com/watch?v=guGzLUpLpE8

    International Baccalaureate Diploma Programme Subject Brief. Web. 2015. http://www.ibo.org/globalassets/publications/recognition/core_tok.pdf