Ergonomialla tarkoitetaan tieteenalaa, joka tutkii ihmisen ja tämän ympäristön välistä vuorovaikutusta. Ergonomia voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen, joita ovat fyysinen ergonomia, kognitiivinen ergonomia ja organisatorinen ergonomia. Ergonomian tutkimukseen alettiin kiinnittää huomiota etenkin toisessa maailman sodassa ja sen myötä, kun erilaisten koneenkäyttäjien suoritus parani työergonomian parannuttua. Ergonomian avulla pyritään siis mukauttamaan itse työtä, työvälineitä, työympäristöä ja muita toimintajärjestelmiä ihmisen tarpeisiin, ei toisin päin. Näin saadaan parannettua työntekijän turvallisuutta, pidettyä huolta tämän terveydestä sekä hyvinvoinnista, sekä parannettua järjestelmien tehokasta toimintaa.
Fyysinen ergonomia pitää huolen ihmisen anatomisista ja fysiologisista liikuntaan ja liikkumiseen liittyvistä ominaisuuksista. Tähän kategoriaan kuuluvat siis työasennot, materiaalien käsittely, liiketoistot, työhön liittyvät tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, työpaikan sijoittelu, turvallisuus ja terveys. Fyysinen ergonomia on kenties tunnetuin ergonomian muoto, mutta toisinaan se tuntuu olevan myös kaikkein laiminlyödyin osa-alue. Aina, kun työnkuvaan kuuluu esimerkiksi raskaiden taakkojen nostamista, liittyy työhön suuri tapaturmien riski. Tästä syystä työntekijää tulisi aina opastaa taakan käsittelyssä siten, että kannettava esine ja työntekijä itse säilyisivät vahingoittumattomina. Fyysisen ergonomian esteenä usein tuntuu olevan kuitenkin riittämättömät työtilat ja kova kiire. Työntekijälle ei ole annettu riittävästi aikaa suorittaa liikesarjoja rauhallisesti ja turvallisesti, minkä seurauksena tämä saattaa kiireen keskellä liikuttaa raskaita esineitä väärällä tekniikalla aiheuttaen itselle vakavankin vamman. Samoin lukuisat toistot voivat vaurioittaa esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimiä ja aiheuttaa merkittävää kipua työntekijälle. Tällaisessa tilanteessa työnantajan tulisi luoda sellainen työympäristö, jossa on mahdollista vaihdella työasentoa usein, tai keventää työtä erilaisten apuvälineiden avulla.
Pelkkä paikallaan istuminenkin voi aiheuttaa fyysisiä haittoja. Useat toimistotyössä istuvat joutuvat istumaan mitä erilaisimmilla työtuoleilla, ja hyvin erikoisten työpöytien äärellä. Pelkästään hyvät, ergonomiset työvälineet eivät pelasta esimerkiksi pahoilta niska-hartiakivuilta, vaan näiden lisäksi tulisi muistaa tauottaa omaa työtä säännöllisesti. Pieni venyttely ja työpisteeltä nouseminen vähintään kerran tunnissa olisi suotavaa. Tämän on havaittu myös lisäävän merkittävästi työtehoa ja tietotyöläisen ajattelukykyä ja muistia.
Kognitiivinen ergonomia puolestaan huolehtii erilaisista mielen prosesseista, kuten havainnoimisesta, muistista, päättelystä, ja kuinka ne vaikuttavat ihmisiin ja muihin järjestelmän osasiin. Tähän liittyen voidaan huomioida muun muassa työn henkistä kuormittavuutta, päätöksentekoa, ihmisen ja tietokoneen välistä vuorovaikutusta, työntekijän luotettavuutta ja työn stressaavuutta. Nykypäivän työympäristö on täynnä erilaisia tietoteknisiä ratkaisuja. Tästä syystä niihin liittyvään kognitiiviseen ergonomiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota jo esimerkiksi ohjelmiston kehittämisen tasolla. Esimerkiksi hyvin suunniteltu ja toteutettu ohjelmisto voi vähentää merkittävästi työntekijän stressiä, sekä nopeuttaa mahdollisesti päivittäin toistuvia prosesseja huomattavasti. On tärkeää, että hyvin suunniteltu ohjelma ei vaadi liikaa muistamista tai havainnointia, sillä jokaisen työntekijän henkilökohtaiset rajoitteet tällä saralla tulisi olla ohjelmiston käytön reunaehtoina. Jokainen meistä on hyvin omanlaisensa persoona erilaisine ominaisuuksinemme, joten tämä tulee huomioida ohjelmistosuunnittelussa.
Tärkeää olisikin hyvää kognitiivista ergonomiaa toteuttaessa palkata insinöörilauman keskelle todellinen humanisti, joka ymmärtää tarkastella kehitettävää ohjelmistoa myös itse työn käyttäjän näkökulmasta. Asiakas ei aina osaa määritellä omia tarpeitaan tai ohjelmiston reunaehtoja riittävän selkeästi, jotta siitä saataisiin mahdollisimman käytännöllinen ja työntekijäystävällinen. Näin ollen voidaan saavuttaa toiminnallinen tehokkuus, työn sujuvuus ja turvallinen työympäristö, mutta ennen kaikkea tämän avulla voidaan luoda hyvinvointia työympäristöön. Näin myös työstä saadaan mielekkäämpää, kun sen henkinen kuormitus saadaan pienennettyä mahdollisimman pieneksi.
Muistin merkitys lähes missä tahansa ammatissa on erittäin suuri. Jokaisessa työtehtävässä vaaditaan työntekijää muistamaan erilaisia systeemejä, prosesseja, käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Tällaista voidaan kutsua työmuistiksi. Työmuistin avulla tehdään päätöksiä ja ratkaistaan ongelmia, sekä opitaan uutta. Työmuistin kuormittumisen seurauksena virheet voivat lisääntyä, varsinaiset työtehtävät hidastuvat, sekä merkittävät tiedonjyväset voivat kadota informaatioviidakkoon. Tämän seurauksena pahimmillaan työturvallisuus voi vaarantua, jos työntekijä unohtaa henkisen kuormituksen vuoksi esimerkiksi asettaa turvalasit silmilleen aloittaessaan hitsaustöitä.
Organisatorisen ergonomian avulla pyritään optimoimaan sosioteknisiä järjestelmiä, sekä näiden organisaatioiden rakenteita ja prosesseja. Tähän liittyen pyritään vaikuttamaan esimerkiksi tiimityöskentelyyn, osallistuvaan suunnitteluun, etätyöskentelyyn, virtuaalisiin organisaatioihin ja laadun hallintaan. Organisatorisen ergonomian yksi keskeisimmistä mittareista on työhyvinvointi. Sen myötä voidaan vaikuttaa organisaation kilpailukykyyn, sekä taloudelliseen tulokseen. Hyvinvoivan työyhteisön tyytyväinen työntekijä on huomattavasti vähemmän sairaslomalla, kuin työympäristöönsä tyytymätön työntekijä. Mikäli työntekijä saa tuntea olevansa merkittävä osa työyhteisöään, ja kokee tulevansa kuulluksi, kiinnostus ottaa vastuuta yhteisistä tavoitteista myös kasvaa merkittävästi. Työhyvinvoinnin mittarit ovat kuitenkin lähinnä suuntaa antavia, ja niiden vaikutuksen näkee käytännössä vasta pitkällä tähtäimellä. Tästä syystä se voi olla seikka, joka helposti jää huomiotta päättävän elimen tasolla sen lyhyen tähtäimen taloudellisen vertailukelpoisuuden puutteen vuoksi.
Organisatorista ergonomiaa voidaan kehittää sekä yksilötasolla, että tiimi- ja organisaatiotasolla. Esimiehen olisi hyvä käydä alaistensa kanssa säännöllisesti kehityskeskusteluja, joissa arvioidaan yhteysesti sitä, kuinka työssä sujuu ja voidaan suunnitella myös tulevaa toimintaa. Samoin työyhteisössä tulisi olla käytössä varhaisen tuen toimintamalli, jolla voidaan ehkäistä työuupumusta. Sen avulla voidaan tunnistaa työkykyä uhkaavat tilanteet ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi. Työyhteisön eri toimijat, kuten esimiehet, työntekijät tai esimerkiksi työterveyshuolto huolehtivat oman taitotasonsa puitteissa työhyvinvoinnista aktiivisesti ja sitä edistäen. Myös psykososiaaliset riskit tulisi huomioida työympäristöä tarkastellessa, jotta voidaan välttää lopulta jopa terveydelle haitallisia tilanteita.
