Johtamisteoriat alkoivat kehittyä teollistumisen myötä 1800-luvulla. Lopulta teollinen vallankumouksen aikoihin Frederick Winslow Taylor ja Henry Ford alkoivat ymmärtää, että johtamisella voidaan vaikuttaa merkittävästi työn tuottavuuteen erilaisten johtamismenetelmien avulla. Aluksi ihminen nähtiin vain työtä vieroksuvana tekijänä, joka teki työtä vain tienatakseen rahaa. Työntekijä oli korvattavissa kenellä tahansa, sillä työnkuva oli hyvin monotonista ja helposti opetettavaa. Vasta 1900-luvun puolesta välistä aina 2000-luvulle tultaessa on johtamisen näkökulmat alkaneet saada hyvin uudenlaisen muodon.
Jatkuvasti muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa johtamisen taito ja johtamisen merkitys ovat olleet kovien muutospaineiden alla. Yksilöstä on tullut merkittävämpi komponentti, kuin yhteisöstä, jolloin johtajan on huomioitava jokainen työntekijä sekä erikseen, mutta myös se kuinka nämä yksilöt saadaan toimimaan yhteisen hyvän puolesta mahdollisimman tehokkaasti. Johtaminen on ollut suuressa muutoksessa viimeisten vuosikymmenien ajan.
1970- ja 1960-lukujen johtaminen keskittyi lähinnä tavoite- ja tulosjohtamiseen. Työn luonne oli muuttunut jo merkittävästi teolliselta aikakaudelta, jolloin työntekijä nähtiin vain passiivisena suorittajana, ei yksilönä. Työtä ei tehty enää taloudellisten tekijöiden siivittämänä, vaan siinä alettiin huomiota ihmisen kehittyminen ja sosiaaliset aspektit taloudellisuuden rinnalla. Tavoite- ja tulosjohtamisen yksi erityispiirteistä on vallan siirtäminen yksittäisissä ratkaisuissa työntekijälle johtajan sijaan.
Siirtyessä 1980-luvulle johtamisessa alkoi voimistua asioiden ja ihmisten johtaminen. Perusperiaate asioiden johtamisessa on taloudellisiin ja tieteellisiin toimintoihin keskittyminen. Suunnittelu, organisointi, budjetointi ja valvonta olivat pääosassa. Ihmisten johtamisessa puolestaan painopisteenä oli ihmisläheinen toiminta, kuten avoin keskustelu ja kannustaminen. Tämän lisäksi myös laadun merkitys alettiin hiljalleen ymmärtää, sillä sen avulla voitiin ymmärtää asioiden ja ihmisten johtaminen hyvässä tasapainossa nostaen tehokkuutta, mutta samalla huomioiden yksilön osaaminen ja tarpeet.
1990-luvun henkilöstöjohtaminen alkoi puolestaan huomioida yrityksen sisäisiä voimavaroja ja menestyksen tekijöitä. Sen perustehtävänä oli huolehtia siitä, että yrityksen henkilöstöllä oli riittävä taitotaso ja myös henkilöstön hyvinvointi huomioitiin. Henkilöstön ja osaamisen roolit muuttuivat strategisiksi kilpailutekijöiksi. Samaan aikaan laatujohtamisen trendi alkoi saada muotonsa. Laatujohtamisella tarkoitetaan laadun, asiakkuuden ja prosessien johtamista sekä niiden yhteensopivuutta ja toimivuutta.
Osaamisen johtaminen 2000-luvulla alkoi korostaa yksilön merkitystä organisaatiolle. Tällöin avainsanoiksi alkoi nousta ydinosaaminen, laatujohtaminen ja prosessijohtaminen, mutta myös inhimillisiä voimavaroja alettiin kehittää. Henkilöstö voitiin nähdä joko yrityksen kehityksen mahdollistajana tai vaihtoehtoisesti esteenä. Tämän vuoksi yrityksen erilaiset toimintajärjestelmät alkoivat olla huomion kohteena. Suorituskyvyllä ja osaamisen johtamisella oli suuri merkitys, mutta myös ympäristöystävällisyys ja ekotehokkuus alkoivat olla merkittäviä tekijöitä organisaation strategiassa.
2010-luvulla tavoitteiden johtaminen on alkanut nousta suosioon, ja sen rinnalla on alettu huomioida myös suoritusten johtamista. Nämä kaksi liittyvät tiiviisti toisiinsa, mutta suoritusten johtaminen on lähinnä hieman pidemmälle viety versio tavoitejohtamisesta. Myös tiimien merkitys on havaittu ja jokaisen yksilön kehittäminen osaksi tiimiä ja osaksi kokonaista organisaatiota on jokaisen johtajan tavoitteena. On havaittu, että monimuotoisuuden johtamisella on saatu aikaan hyviä tuloksia. Monimuotoisessa johtamisessa hallitaan monimuotoisuutta, kannustetaan siihen ja pyritään arvostamaan monimuotoisuutta. Monimuotoisuusjohtamisen avulla pyritään luomaan ilmapiiri, jossa voidaan arvostaa erilaisia ihmisiä ja heidän erilaisia taitojaan. Näin voidaan saavuttaa mahdollisimman tehokas, yhteen hiileen puhaltava, laaja-alainen organisaatio, jossa kaikki voivat hyvin ja kokevat tulevansa kuulluksi.
